Politiikan pelastusblogi Politiikan pelastaminen jatkuu osoitteessa pilvitorsti.fi

1918 – sodan nimi ja muistovuoden merkitys

Sadan vuoden takaisten traagisten tapahtumien muistelun yhteydessä on palattu pohtimaan sodan nimeä.

Asiasta on tutkimustietoa. Suomalaiset ja historia -tutkimuksessa selvitimme yli tuhannen suomalaisen haastattelulla, mitä nimeä 1918 tapahtumista ihmiset käyttävät. Tuloksista piirtyi kolmen kärki: 35 prosenttia puhui sisällissodasta, 28 prosenttia kansalaissodasta ja 17 prosenttia vapaussodasta. Ikäluokittaisessa tarkastelussa huomattiin, että sisällissotaa käytti valtaosa, yli 60 prosenttia, 1970-luvun jälkeen syntyneistä vastaajista. Oma ikäpolveni, 1970-luvulla syntyneet, ilmoitti puhuvansa lähinnä sisällissodasta (37%) tai kansalaissodasta (34%), vapaussodan mainitsi yhdeksän prosenttia 1970-luvulla syntyneistä vastaajista. Vanhemmissa ikäluokissa sisällissodan käyttö väheni tasaisesti ja kansalaissota-termi oli yleisin ja vapaussota toiseksi yleisin.

Mitä nämä tulokset kertovat?

1918 tapahtumat ovat alle 40-vuotiaiden ajattelussa pääsääntöisesti sisällissota. He tuntevat termin, jota historiantutkimuksessa ja kouluopetuksessa on viime vuosikymmenet systemaattisesti käytetty.

Laajemmin tutkimuksemme tulokset viittasivat samaan suuntaan kuin menneen liki puolen vuoden muistovuoden tapahtumat. Traaginen ja repivä osa suomalaisten menneisyyttä on nyky-yhteiskunnassa asia, jonka vaikeimmistakin yksityiskohdista voidaan keskustella avoimesti ja käytettävissä olevan tiedon varassa. Tutkijakollega Timo Miettinen totesi minusta hyvin, kuinka 1918 tapahtumien käsittely sisällissotana on suomalaisen historiantutkimuksen merkittävä saavutus.

Muistovuosi on osoittautunut merkittäväksi monella tavalla. Se on mahdollistanut paneutumisen ihmisten karmeisiin kohtaloihin. Lukuisia hienoja kirjallisia ja muita taiteellisia teoksia 1918 tapahtumista ja myös niiden käsittelystä seuraavina vuosikymmeninä on julkaistu.

Vuosi on myös tuonut esiin uusia näkökulmia kuten Helsingin punaisen kaupunginjohtajan Jussi Tuomisen tarinan, jonka professori Laura Kolbe löysi arkistoista ja ohjaaja Juha Hurme sovitti esitettävään muotoon. Syksyllä paneudumme erillisessä seminaarissa Helsingin kunnallishallinnon kykyyn toimia kaupunkilaisten parhaaksi ainakin jollain tavalla koko sodan ajan ja myös heti sotaisten kuukausien jälkeen.

Henkilökohtaisesti pelkäsin vuodenvaihteessa, että itsenäisyysjuhlavuoden ja sisällissodan muistovuoden välinen tunnelmien ristiriita johtaisi tarpeettomaan ja yhteiskuntaa jakavaan keskusteluun. Pelkoa tuki valtioneuvoston jäsenen, ministerin, puheet, jossa tietoisesti puhuttiin muusta kuin sisällissodasta.

Iso kuva kuitenkin näyttää juuri siltä, mitä tutkimuskin kertoo. Sisällissotaa pystytään käsittelemään yhdessä ja tietopohjaisesti. Eittämättä kyseessä on osa synkkää kansallista historiaamme. Riippumaton tutkimus ja lukuisat vapaaehtoiset ovat tehneet valtavan työn, jotta viime vuosikymmeninä on saatu vainajille nimet. Muistomerkkejä rakennetaan joukkohautojen paikoille niin kuin historiansa ymmärtävä yhteiskunta tekee.

Ja siitä nimestä. Minusta on aivan ymmärrettävää, että perhepiireissä ja erilaisissa erilliskeskusteluissa vuoden 1918 tapahtumille on eri sanoja. Omat isovanhempani puhuivat vapaussodasta ja luokkasodasta. Noille nimityksille syntyy perustelut ja ymmärrys ihmisten kokemuksista ja sukujen historiasta.

Muistovuoden anniksi näyttää piirtyvän ymmärryksen ja sovinnon teema. Se on hyvä. Se kuvastaa kykyä suuntautua tulevaan.

(Kirjoitus julkaistu 3.6.2018 Töölöläisessä)

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Tuosta vuoden 1918 tapahtumasarjasta on siis käytetty monia nimityksiä. Henrik Meinanderin mielestä se oli yksinkertisesti osa ensimmäistä maailmansotaa, niin kuin olikin.

Teemu Keskisraja sanoo, että nimitys vapaussota käy. Se oli myös punaisille vapaussota, tosin vapaussota, joka päättyi tappioon ja katastrofiin, ei edes torpparien maaorjuuden loppumiseen.

Noista tapahtumista on julkaistu paljon mielenkiintoista. Suosittelisin tätä hanketta, joka on jäänyt julkisuudessa aivan liian vähälle huomiolle:

Kyseessä on runokokoelma, joka julkistettiin Helsingin Työväenopistossa 15.5.2018 eli samana päivänä, kun sodan loppumisesta tulee kuluneeksi 100 vuotta. Teoksen nimi on "Neljänteen polveen, sata suomalaista runoa vuonna 1918 + 100" (kirjan kotisivut www.neljanteenpolveen.com ja julkinen Facebook-sivu https://www.facebook.com/neljanteenpolveen/).

Runoilijoita on antologiassa 7, heistä hankkeen vetäjänä on kuvataiteilijanakin tunnettu Jorma Vakkuri. Antologiassa on 5 osastoa. Teoksen kaikissa runoissa on jotain nykyarjessa tuntuvaa, joka jollain tavoin viittaa sisällissotaan - 1. osasto sodan syihin, 2. itse sotaan, 3. sodan välittömiin vaikutuksiin, 4. sodan kerrannaisvaikutuksiin ja 5. onko jotain opittu. Osastojen nimet ovat: 1. "Jäätä, leipää vai viiniä, jäkälää sentään", 2. "Maassa veli ja sisko, maassa", 3. "Perusluottamus railolla", 4. "Sovintolehmä ei ammu" ja 5. "Sisällisrauhaa". Kaikki runot ovat nykyarjessa ja pohjateemana on usko kestävän rauhan mahdollisuuksiin.

Runoiltojen yhteydessä on ollut esillä Jorma Vakkurin taidetta.

Käyttäjän ristojkoivula kuva
Risto Koivula

Sen sodan luonne ei ole pelkkä mielipidekysymys.

Lenin lähes tulkoon työnsi itsenäisyyden perseestä sisään Suomelle:

https://www.pirkanblogit.fi/2018/risto_koivula/mik...

Julkaistu 19.3.2018 kirjoittanut Risto Koivula

Mikä ihmeen pakkomielle vallitsee selittää Leniniä hikisesti pois Suomen itsenäistymisestä?

Itsenäistymiseen johtaneita poliittiisia ja sotilaallisia tapahtumia ja eri toimijoiden linjoja on käsitelty seikkaperäisesti täällä:

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2017/06/itsena...

Itsenäisyyttä ei olisi saatu sovinnolla ilman Leniniä, sotaministeri Niinistö!

Juttu ei perustu Leninin eikä kenenkään muunkaan ”persoonallisten motiivien arvuuttelulle”, vaan faktoille siitä, miten Lenin alaisineen (kuten Stalin) toimi, ja ertyisesti vielä tapauksiin , jotka eivät ole muulla tavalla selitettävissä ja jotka myös osoittavat, että päättäjä oli nimenomaan Lenin eikä jokin vaihtelevaenemmistöinen kollektiivi.

Otan yhden esimerkin: oman Suomen punaisia lähellä olleen vasemmistopuolueen perusta-neen kenraalikuvernööri Nekrasovin viran ja tätä kautta mm. VEnäjän hallituksen viimeisenkin komentoketjun lakkauttaminen vallankumousyönä 7. 11. 1917 ja näin faktuaalisen itsenäisyydentilan luominen Suomelle, kunhan Suomi vain julistatuu itsenäiseksi.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Nikolai_Vissarionovi...

Stalin kävikin muistuttamassa puheessaan ensimmäisellä kansankomissaarin ulkomaan-matkalla Suomen Ammattijärjestön (ei siis SDP:n, sen kokous oli viikkoa myöhemmin!) liittokokouksessa 16. 11. 1917.

https://www.pirkanblogit.fi/2018/risto_koivula/neu...

YLE:n dississpesialistit tästä väänsivät valeuutisenkin, että Suomessa olisi vielä kuukautta myöhemmin istunut ”Venäjän kenraalikuvernööri”!

https://www.pirkanblogit.fi/2017/risto_koivula/yle...

Jos noin olisi ollut ”Leninillä olisi ollut enemmistö” Senaatissa eli hallituksessa, jonka puheen- johtaja olisi ollut kenraalikuvernööri, ja jäseninä oli ollut yksi enemmän porvareita kuin sossa- reita, mutta puheenjohtajan ääni oli ratkaissut sosialistien, aivan samoin kuin keväällä/kesällä kuvernööri Stahovitshin ääni porvarien hyväksi, jopa päätettäessä Senaatin suostumisesta Eduskunnan ja myös itsensä hajottamiseen. Tämä kaikki olisi tietysti edellyttänyt, että Lenin olisi houkutellut sosialistit mukaan Senaatin toimintaan, mikä nyt olisi todennäköisesti onnistunut ainakin äkkivasemmistolaisimpien sosialistien avulla.

Kuitenkin ainoa sanoma ja ”tutkimustulos”, joka joillekuille eli otsikossa mainitsemilleni kelpaisi, on, että muka NIMENOMAAN Lenin olisi VÄLTTÄMÄTTÄ halunnut liittää Suomen VÄKIVALTAISESTI Neuvosto-Venäjään!

Tässä yksi sellainen:

http://seppinenj.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252511-e...

Ei, ei sen niin mennyt, Lenin ei lahjoittanut itsenäisyyttä Suomelle

18.3.2018 21:47 Jukka Seppinen

...

Käyttäjän TomiVaalisto kuva
Tomi Vaalisto

Valkoisissa palvellut äitini isä puhui kapinan ajasta ja samoin kuin Paraisten punakaartiin kuulunut ja Tampereella taistellut isänisäni veli.

Sisällissota -nimitystä alettiin käyttää suomettumisen aikana kun suurimmat puoleemme olivat SDP, Keskusta sekä SKDL ja eduskunnassa oli sosialistienemmistö.

Sisällissota on kyllä harvinaisen huono nimitys SDP:n 27.1.1918 aloittamalle kapinalle. Jo Väinö Tanner talvella 1918 punakapinaan lähteneille: "Tulette vielä taittamaan niskanne ja saattamaan työväenliikkeen häpeään."

Vuoden 1918 aikana juuri itsenäistyneessä Suomessa operoivat Venäjän, Saksan ja Ruotsin armeijat punaisten ja valkoisten lisäksi.
Pohjanmaalla taistelut alkoivat laillisen hallituksen ja venäläisjoukkojen välillä. Saksalaisten maihinnousu ratkaisi sodan ja esti venäläisiä tuomasssa vahvistuksia punaisille. Viimeiset taistelut käytiin toukokuussa 1918 Inossa - venäläisten ja valkoisten välillä.
Tuoko muka oli "sisällissota"?

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset