Politiikan pelastusblogi Politiikan pelastaminen jatkuu osoitteessa pilvitorsti.fi

Ruuhkavuosivinkit: perheen loma & kaikkien toiveet

Miten sovittaa yhden eri-ikäisten perheenjäsenten toiveet ja lomahaaveet? Miten varmistaa, että kaikki nauttivat lomasta ja tilaa jää tärkeille asioille?

Tätä mietimme kaikki, kun aikuisten lomat viimein pääsevät alkamaan.

Olen usein ollut 1-2 viikkoa lomalla maalla kolmen lapsen kanssa, kun puoliso töissä. Aikanaan turhauduin, kun tuntui, että kaikki aika menee perusasioiden säätämiseen.

Sitten keksimme ainakin meillä toimineen ratkaisun: jokainen toivoo aamulla yhden asian, mitä haluaa päivän aikana tehdä. Jokaisen toive pyritään täyttämään. Jos tänään ei ehditä niin huomenna sitten. Toiveet ovat yksinkertaisia: pelata lautapeliä, lukea kirjaa, leipoa kakku.
Olennaista tässä toiveiden listaamisessa on se, että aikuiset huomaa, mitä lapset todella toivoo ja lapset tajuaa, että aikuisella on myös omia toiveita.

Virhe, jonka alussa tein, oli sallia jokaiselle kolme toivetta. Siitä tuli suorituskaaos, kun yhteensä toiveita oli jopa kymmenen päivää kohti. Mutta idea toimii edelleen!

Ihania lomia kaikille, jolla sellainen nyt on!

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Ruuhkavuodet olivat todella nimensä veroisia. Muistan hyvin. On erinomainen idea antaa myös lasten ehdottaa lomatekemisiä. Ja kun äänestetään, jokaisella on yksi ääni - ikävuosista riippumatta. Se kasvattaa lapsia demokratiaan. Ajat myös muuttuvat. Olen nähnyt älypuhelimia taaperoiden käsissä. Jo jonkin aikaa me vanhemmat olemme joutuneet turvautumaan lapsiin, kun tulee tenkkapoo kännykän kanssa.

Juha Hämäläinen

Lapsuudessni oli tekeminen aina selkeää kaikki vuoden viikot. Isä oli töissä seitsemän päivää viikossa. Hänellä oli kaksi virkaa. Äiti oli korkeakouluksestaan huolimatta aina kotona eli siksi isä aina töissä.

Lapset olivat aamusta iltaan ulkona, käytännössä ennen viiden ikää oltiin keskenään tai yksinkin metsässä. Ei kukaan tarkalleen tietänyt edes missä. Ei edes äiti. Kotiin tultiin syömään tai vaihtamaan kuivat vaatteet. Nykymaailmassa äitini olisi tuolla tyylillä joutunut vaikeuksiin lastensuojelun tanttojen kanssa kuten moni muukin silloinen kotiäiti.

Osan kesästä sai neljän vanhasta olla maalla isovanhempien luona. Hekin olivat aina töissä molemmat. Talossa pari piikaa hoiti lasten ruokinnan. Puuhat keksittiin itse samoin kaverit hankittiin itse. Vapaus oli suuri ja hieno. Kun tulin 15v ikään alkoi omatoimimatkailu. Eurooppa ja lähialueet tuli koluttua varhain. Vanhemmat eivät viikkoihin tietäneet edes millä mantereella matka sujui.

Omat lapset vietiin sitten aikanaan harrastuksiin kuten tapana on. Se oli virhe. Se puuha alkoi vauvauinnista. Lapset vietiin usein ulkomaille aivan pienestä pitäen. Kun he tulivat kouluikään niin heiltä kysyttiin minne he haluavat mennä. Iskettiin kartta eteen. No yleensä he halusivat lämpimiin vesiin tietenkin.

Työni oli etu ja haitta. Loman varaaminen kuukausia ennen oli mahdottomuus. Toisaalta saatoimme matkustaa viikon varoitusajalla milloin vain vuoden aikana. Emme nimenomaan halunneet aina reissata koulujen lomien aikaan.

Lomien päiväohjelmia ei koskaan mietitty tarkalleen. Tapa jäi voimaan vaimoni kanssa. Voimme muuttaa suunnitelmaa hetkessä.

Omalta osalta tuli tehtyä se virhe, että lasten vapaa-aikaa tuli tehtyä valmiiksi liikaa. Lapsen kyky organisoida tekemisiään hyvinkin pienestä on totaalisti aliarvioitu. Ihmisen omatoimisuus kehittyy voimakkaasti jo viiden vanhana tai sitten se tukahtuu vanhempien hössötykseen.

On myös pelottavaa nähdä lapsia ja nuoria, jotka eivät kestä hetkellistä tekemättömyyttä vaan turhautuvat heti. Se ominaisuus ei ikävä kyllä poistu edes iän myötä. Ihminen ei silloin kestä frustraatioita, joita elämässä kyllä riittää.

Tuli pitkä kommentti valitettavasti vain, jotta johtopäätelmään päästiin.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset